Saksa ja saksalaiset

Historia

Saksan aluetta hallitsivat vuosisatojen ajan pienet itsenäiset ruhtinaskunnat. Vuosina 1871 -1918 Saksa oli keisarikunta, jota johti Hohenzollernin suku. Ensimmäisen maailmansodan tappion jälkeen vuonna 1918 Wilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarer Republik).

Weimarin tasavallan aika oli myrskyinen. Talous oli alusta alkaen syöksykierteessä, armeija yritti kaapata vallan vuonna 1920 ja lama alkoi vuonna 1929. Vuonna 1932 äärioikeistopuolue NSDAP voitti vaalit ja vuotta myöhemmin Hitleristä tuli valtakunnankansleri. Toinen maailmansota alkoi 1939, kun saksalaiset marssivat Puolaan. Viisi ja puoli vuotta myöhemmin 8.5.1945 Saksa antautui. Berliini ja Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen: USA, Ranska ja Englanti miehittivät läntistä osaa ja Neuvostoliitto itäistä. Amerikkalaisten, ranskalaisten ja englantilaisten valloittamalle alueelle perustettiin 1949 Saksan Liittotasavalta ja Neuvostoliiton alueelle DDR (Saksan demokraattinen tasavalta). Berliini jaettiin Itä- ja Länsi-Berliiniin.

Länsi-Saksa kasvoi nopeasti taloudelliseksi suurmahdiksi ja perusti jo vuonna 1951 Ranskan, Italian ja Benelux-maiden kanssa Euroopan hiili- ja teräsyhteisön. Kuusi vuotta myöhemmin samat maat perustivat Euroopan talousyhteisön. Länsi-Saksa liittyi vuonna 1954 NATOon. Itä-Saksan talous- ja elinkeinoelämä otti mallia Neuvostoliitosta. Taloudellinen kehitys oli koko ajan vaikeuksissa ja maata rasittivat raskaat sotakorvaukset sekä diplomaattinen eristäytyminen länsimaista. Vuonna 1961 rakennettiin Berliinin muuri estämään itäsaksalaisten muutto länteen.

Muuri eristi Itä-Saksan tehokkaasti Länsi-Euroopasta 28 vuoden ajan. Muurin purku alkoi 9.11.1989. Seuraavana vuonna USA, Englanti, Iso-Britannia, Ranska, Neuvostoliitto ja kummatkin Saksat allekirjoittivat sopimuksen yhtenäisestä Saksasta. Muutoksista ja yhtenäistämisestä huolimatta lännen ja idän erot ovat vielä huomattavat. Berliini valittiin 1991 tulevaksi pääkaupungiksi ja vuonna 1999 liittopäivät (Bundestag) ja hallitus muuttivat kaupunkiin.

Asukkaat

Saksa on Venäjän jälkeen väestöltään Euroopan toiseksi suurin maa, vaikka se on kooltaan pienempi kuin esim. Ranska tai Espanja. Vain hieman Suomea suuremmalla alueella asuu yli 82 miljoonaa ihmistä. Saksa onkin yksi Euroopan tiheimmin asutuista maista, asukkaita on keskimäärin 230 ihmistä neliökilometrillä. Vain Hollannin, Belgian ja Englannin asumistiheys on vielä suurempi.

Saksa on asutettu erittäin epätasaisesti. Reinin-Ruhrin teollisuusalueella asuu yli 11 miljoonaa henkilöä ja alueen asumistiheys on 1100 henkilöä neliökilometriä kohden. Lännessä asuu myös huomattavasti enemmän ihmisiä kuin idässä. Yksin Nordrhein-Westfalenissa on enemmän asukkaita kuin entisen Itä-Saksan alueella. Vain joka kolmas saksalainen asuu suurkaupungissa (yli 100 000 asukasta), joita on yhteensä 82. Suurin osa asuu kylissä ja pikkukaupungeissa. Jopa 6,4 miljoonaa ihmistä asuu alle 2000 asukkaan taajamissa.

Kieli

Saksa kuuluu indogermaaniseen kieliryhmään, laajemmin käsitettynä germaanisiin kieliin. Se on tanskan, norjan, ruotsin, hollannin, flaamin ja myös englannin sukulaiskieli. Saksan kirjakieli perustuu Martin Lutherin raamattukäännökseen, mutta lähes koko Saksassa puhutaan eri murteita. Niistä pystyykin usein tunnistamaan, mistä päin maata puhuja on kotoisin. Murteet eroavat toisistaan niin suuresti, että esim. baijerilaisella voi olla ongelmia ymmärtää saksin murretta. Sanotaan, että "puhtainta saksaa" puhutaan Hannoverin alueelta. Saksa on pääkieli myös Itävallassa, Liechtensteinissa, osassa Sveitsiä, Etelä-Tirolissa (Pohjois-Italia), Nordschlewigissä (Tanska) ja pienillä alueilla Ranskaa, Belgiaa ja Luxemburgia. Yhteensä yli 100 miljoonaa ihmistä puhuu saksaa äidinkielenään.